Tästä se lähtee

Terve! 

Oon viimeksi pitänyt blogia vuonna 2015, ja mun edellisestä blogipostauksesta on melkein tasan 10 vuotta! Blogin pitäminen on kuitenkin houkutellut kaikkien näiden vuosien aikana, ja oon aina pohtinut, että jos sen saisi taas aloitettua. Mun ystäväpiirissä on ihmisiä, jotka edelleen bloggaavat – jotkut on tehneet sitä putkeen ja jotkut aloittaneet uudelleen. Sain heiltä inspistä aloitella itsekin! Tänhetkinen ulkoasu on todennäköisesti väliaikainen, saatan piirtää tätä varten ihan omat kuvansa jossain kohtaa.

Oon pyöritellyt ideaa sarjisblogista ja cosplay-/coniblogista, mutta ensimmäinen on tuntunut ideana liian työläältä ja jälkimmäinen taas siltä, että päivityksiä saattaisi tulla turhan harvoin välein. Päädyin sitten tällaisen vähän perinteisempään blogiin, jonne voin päivitellä vähän kaikenlaisia kuulumisia. Ja koska mun harrastukset varmasti näkyvät blogin kautta, niin siten tänne voi tulla sekä sarjakuvia että conipostauksia. Voin siis toteuttaa useamman ideoista! 

Mun fursonan kuva jakamaan tekstiä. Heh.

Luultavasti tänne blogiin päätyneet tuntee tai tietää mut jotakin kautta, mutta esittelen tässä silti pikaisesti itseni siltä varalta, jos joku onkin eksynyt tänne muualta ja on hukassa. Mun nimi on Paju, mutta liikun netissä sekä coneissa pääosin nimimerkillä Pajulammas. Pidempiaikaiset internet-ystävät saattavat tuntea mut nimimerkillä Aiken, joka on mulla käytössä nykyään lähinnä fursonani nimenä. Silläkin nimellä saa toki kutsua, jos se tuntuu tutulta!

Oon turkulaistunut opiskelija, ja vapaa-ajalla harrastan muun muassa piirtämistä, proosan (lue: fanfictionin) kirjoittamista, cosplayta ja videopelien pelaamista. Rakastan animaatiosarjoja ja -elokuvia, sekä tyyliteltyjä tasohyppelypelejä. Oon erityisen innostunut Sonic the Hedgehog -sarjasta, mutta muita suosikkiasioita ovat esimerkiksi Neopets, Psychonauts, Invader Zim, Digimon ja kaikki Pyöreän pöydän ritareihin liittyvä.

Olli puolileipäasennossa.

Voisin vielä kertoa tässä hieman yleisiä kuulumisia. Oon ollut koko kesän porukoiden luona Etelä-Pohjanmaalla. Vaikka tykkäänkin olla eniten itsekseni ja omissa oloissani, niin oon kyllä nauttinut täällä olemisesta. Mun opiskelijayksiö alkaa helposti tuntua hieman ahdistavalta, koska se on loppujen lopuksi aika pieni. Joten ihanaa päästä välillä sieltä poiskin. Ja kaikista paras asiahan on se, että pääsen näkemään Ollia, meidän porukoiden 15-vuotiasta maatiaiskissakollia. Hän on hieno vanha herrasmies!

Tässä kuussa alkoi kans Art Fight, eli vuosittainen kuukauden kestävä tapahtuma, jossa "taistellaan" piirtämällä kuvia toisilleen. Tää on mun neljäs vuosi kun osallistun, ja se osaa aina olla yhtä jännittävä ja ilahduttava! Oon tähän mennessä (eli kahdeksana ekana päivänä) saanut 6 kuvaa piirrettyä, ja lisää on tulossa. Oon kans saanut aivan ihania piirroksia, ja oon niistä erittäin kiitollinen <3

Oon kans hengaillut pääosin mun bestiksen Tillin kanssa, koska hänkin on ollut nyt kesällä porukoillaan. Ollaan pääosin työstetty cosseja Nekoconia varten. Sunnuntain cossi mulla onkin jo valmiina, mutta lauantaina minä cossaan Samia ja mun poikaystävä Platinum Frodoa. Ei oo enää paljoa jäljellä, Samiin pitää kaventaa ja lyhentää housut, ja sitten tehdä viitat. Se on meidän kahden eka paricossi, ja oon tosi innoissani! 

Nekoconia ootan innolla mutta myös jännityksellä, koska pidän siellä ensimmäistä kertaa ohjelmaa. Puheiden ja esitelmien pitäminen ei oo itselle uusi asia, mutta jännittää kamalasti, koska pidän nyt esitelmää ihan uudenlaisessa tilanteessa. Cossien lisäksi olen siis työstänyt luentoa tässä kevään ja kesän aikana. Aihe on onneksi itseä kiinnostava ja innostava. Ohjelman nimenä on Perhedraamaa Sonic the Hedgehogissa: Robotnikin riemukas suku, eli käsittelen pääantagonistin Eggmanin sukua. Tein aiemmin tänä vuonna Cosmoconiin Maria Robotnik -cossin, ja laitan sen sitten sunnuntaina ohjelmapäivälle päälle!

Ohjelmani kuvaus Nekoconin sivuilla!

Maria Robotnik -cossini Cosmoconissa! Nekoconiin on paremmat kengät tähän-

Huvittaa kyllä oma logiikka, kun aina sanon että haluaisin käydä Desuconeissa enemmän, mutta Lahteen on niin vaikea mennä. Samaan aikaan oon käynyt Nekoconissa ihan tuosta vain, vaikka Kuopio on huomattavasti kauempana Turusta kuin Lahti... Toisaalta Sibeliustalo tuntuu olevan sijainniltaan ihan korvessa kaikesta, kun taas Kuopion musiikkikeskus on ihan kävelymatkan päässä torilta.

Cossin- ja ohjelmanteon lisäksi oon nähnyt kavereita, esimerkiksi Platinum oli juhannuksen aikaan käymässä porukoilla. Oli tosi kivaa! 

Hauska näky lemmikkivaunussa

Viime sunnuntaina olin Lelian ja Darkkiksen häissä! Lähdin kymmenen jälkeen junalla, ja matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Koska tarkoituksenani oli tehdä vain päiväreissu, en ottanut paljoa tavaraa mukaan. Matka tuntui hirveän pitkältä ilman kuulokkeita, vaikka matka oli vain hieman pidempi kuin Turku–Tampere-reitti junalla. Selvisin onneksi perille asti, vaikka juna olikin noin kuusi minuuttia myöhässä... Jostain syystä aina, kun menen Tikkurilaan, juna on myöhässä. Selkeästi minun läsnäoloni jotenkin kiroaa sen reissun.

Tikkurilan rautatieasema ei ole itselleni mitenkään uusi paikka, sillä olen ollut siellä useita kertoja. Jostain syystä en meinannut tällä kertaa löytää millään reittiä ulos sieltä. Se johtunee siitä, että yleensä olen mennyt sieltä suoraan lähijunaan, eli siirtynyt vain toiselle laiturille. Nyt oli tarkoitus löytää bussipysäkki, ja olin aivan hukassa. Harhailin asemalla ympäriinsä, ja yllätyksekseni bongasin Kylmän kahvilassa. Marssin hänen luokseen, ja kysyin "Mitä sä täällä teet?!" johon hän vastasi yhtä yllättyneenä "Mitä sä täällä teet?!" 

Kylmä oli ollut vantaalaisella kaverillaan yötä, ja tämä kaveri oli aivan ihana ja saatteli minut oikeaa bussipysäkkiä kohti. Olisin varmasti ollut myöhässä hääjuhlista ilman apua, joten olen äärimmäisen kiitollinen <3 Bussimatka oli onneksi helppo ja nopea, vain viisi pysäkkiä eli ei tarvinnut jännittää ihan liikaa, että löytääkö perille. 

Hääjuhlissa oli ihana värimaailma!

Häät olivat oikein ihanat! Vaikka sunnuntaina satoi tosi paljon ja juhlat olivat pihalla, siellä tarkeni hyvin. Onneksi oli hyvä katos ja teltta. Oli ihanaa nähdä häissä paljon sellaisia ystäviä, joita ei ollut hetkeen nähnyt, itse hääpari mukaan lukien. Vieraat olivat pääosin coni-ihmisiä, joten tunnelma oli sopivan rento mutta silti juhlava. Kiitokset vielä Lelialle ja Darkkikselle että kutsuitte minut <3

Jouduin lähtemään hieman aikaisin, että ehdin vielä hyvissä ajoin takaisin porukoiden luo. Juna olikin perillä kello 23 jälkeen, ja olin melko väsynyt junamatkan aikana ja sen jälkeen. Junassa olin jälleen lemmikkivaunussa, ja joku lapsi sanoi äidilleen "Mennää kattoo eläimiä", johon äiti totesi, että ne ovat tässä vaunussa. Lapsi ihmetteli, että missä. Äiti osoittaa lähellä olevia koiria. Lapsi totesi siihen vain, että "Mä luulin et täällä ois vuohia ja sellaisia." Se huvitti!

Mutta tässä tämänkertaisia kuulumisia! Minä palailen varmaan seuraavan kerran Nekoconin jälkeen kertomaan tunnelmia ensimmäisen ohjelmanpitokerran jälkeen. 

Nähdään!