Näin valmistuivat Platinum- ja Aiken-pehmolelut

Varoitus! Pitkä postaus edessä!

Täällä blogissa onkin ollut joku kuukauden hiljaisuus, ja suurin syy siihen on ollut pikkuinen projektini. Sain loppukesästä idean tehdä poikaystäväni Platinumin fursonasta pehmolelu hänelle syntymäpäivälahjaksi. Halusin samalla tehdä omasta fursonastani pehmolelun, sillä olen haaveillut sellaisesta jo jonkin aikaa. Isona inspiraationa näille pehmoleluille oli MAKESHIFTWINGSin tekeleet!

Aloitin projektin syyskuussa, ja syksyni onkin vierähtänyt paljolti sen parissa. Otin koko prosessin aikana paljon kuvia tarkoituksena tehdä siitä iso postaus tänne blogiin. Ja pitihän prosessikuvia myös esitellä kavereille, sillä oli hirveä hinku päästä jakamaan siitä jollekin, kun Platinumilta se piti pitää salassa pitkään :D

Pehmolelujen teko ei ole itselleni uusi asia, mutta näissä kahdessa pehmolelussa pääsin kokeilemaan paitsi uusia materiaaleja, myös uusia tekniikoita. Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa pehmon valmistamista minky-kankaasta, sillä olen kuullut siitä paljon kehuja. Se on lyhytkarvainen, pehmeä kangas, josta tulee paljolti mieleen pehmolelut sekä vauvojen peitot. Tilasin omat minkyni Etsyn kautta Puolasta.

Käyttämäni minky-kankaat

Kankaiden saapuminen oli pieni struggle, koska ne olivat UPSin kuljettamat. Olin pyytänyt niiden kuljettamista tiettyyn noutopisteeseen, mutta se ei onnistunutkaan, joten ne vietiin yhteen ruokakauppaan. Kaupan työntekijät eivät meinanneet löytää pakettia ollenkaan, koska kuljettajat olivat liimanneet uuden noutopaikan osoitteen oman nimeni päälle, ja kaupassa paketit katsotaan nimenomaan vastaanottajan nimestä. Onneksi työntekijät olivat avuliaita ja penkoivat koko pakettivarastonsa läpi, jotta sain paketin turvallisesti perille. 

Toinen struggle oli pakettia avatessani. Olin valinnut vihreäksi kankaaksi sävyn nimeltä neon lime, koska se näytti myyntikuvassa juuri oikealta sävyltä, ja tarvitsin juuri keltaiseen menevää vihreää. Livenä väri näytti silmiini kuitenkin hyvin huomioliivin väriseltä, ja hetken jopa mietin sen olevan aivan liian keltainen. Harkitsin jopa uuden sävyn tilaamista, mutta päätin kuitenkin aikaa ja rahaa säästääkseni käyttää tämän kankaan. Loppujen lopuksi pehmon muut värit jossain määrin neutraloivat sitä, eikä se ollut liian kellertävä.

Minkyn lisäksi toinen oleellinen kangas oli tekoturkis, josta tein molemmille pehmoille hiukset ja hännät, sekä Platinumin pukinparran (tai kuten hän itse sitä nimittää: homo pikku leukaparta). Löysin Jyväskylän kangaskaupan verkkokaupasta paljon värikkäitä pitkäkarvaisia tekoturkiksia, jotka olivat pituudeltaan täydellisiä. Platinumin vihreä on sävyltään hieman liian tumma ja Aikenin pinkki taas liian vaalea, mutta erikoisen värisiä karvakankaita on melko vaikea löytää, varsinkin näin pitkillä karvoilla. Joten olin iloinen tästä löydöstä!

Tekoturkikset

Olin aluksi miettinyt peruukkikuitujen käyttöä pehmojen hiuksiin (Coscraftin lime green olisi täydellinen sävy Platinumin hiuksiin!), mutta se olisi tullut ehkä turhan kalliiksi. Lisäksi tekoturkiksesta saa pehmeämmän ja paksumman tukan, eikä sitä tarvitsisi leikata malliin kuin oikeita hiuksia. 

Platinum (vuohi) 

Platinum-vuohi, ensimmäinen pehmo (piirros: Platinum)

Aluksi tein prototyypit sekä nähdäkseni toimivatko kaavat että hahmottaakseni paremmin valmistusprosessia. Käytin prototyyppeihin sinistä trikoota, jota minulta oli jäänyt ihan liikaa yli Maria Robotnik -cossin mekosta. Olisi ehkä ollut parempi tehdä prototyyppi enemmän minkyä muistuttavasta mutta halvemmasta kankaasta, kuten fleecestä... Mutta trikoota sattui olemaan enemmän. 

Ompelin molemmat pehmot kokonaan käsin alusta loppuun.

Kehon prototyyppi. Kaverini sanoi sen muistuttavan kanapaistia.

Keho oli helpoin valmistaa, koska siinä oli isoimmat ja selkeimmät palat. Tein myös muille kehonosille prototyypit ennen varsinaisen työn aloittamista. Kaikista prototyypeistä ei tullut ihan täydellisiä, mutta niistä näki selkeästi, mitä pitäisi muuttaa lopulliseen pehmoon. Suurin osa kehonosista oli helppo valmistaa, ja ainoastaan pää tuotti paljon hankaluuksia. Siihen palaan myöhemmin.

Aloitin varsinaisen pehmon valmistamisen pienemmistä osista, ja ihan ensimmäiseksi tein Platinumin hännän. Se koostuu kahdesta peilatusta sivupalasta, sekä yhdestä alapalasta. Tekoturkis piilotti saumat mukavasti, ja mielestäni hännälle tuli kiva muoto, vaikka onkin hieman peuramainen.

Varsinaisen hännän palat olivat itse asiassa pienemmät kuin prototyypin, vaikka karvat saavatkin sen näyttämään isommalta :D

Hännän jälkeen tein sorkat sekä sarvet. "Sormet" on tehty hyvin yksinkertaisesti kahdesta peilatusta kangaspalasta per sormi, kaksi pienempää "peukaloiksi" ja neljä isompaa muiksi "sormiksi". Jalkojen sorkkiin käytin sen sijaan Michelle Jembergin tekemiä kaavoja ja tutoriaalia. Prototyypissä sorkista tuli hieman liian lyhyet, joten varsinaiseen pehmoon lisäsin hieman saumanvaraa pituuden lisäämiseksi. 

Tämä minky on oikeasti enemmän kermanvärinen kuin kuvassa

Platinumin sarviin en itse asiassa tehnyt prototyyppiä, sillä minulla oli hyvin selkeä visio, johon luotin. Yksi sarvi koostuu neljästä palasta, jotka ensin ompelin kiinni toisiinsa. Sitten ompelin tämän yhtenäisen kokonaisuuden kartion muotoon. Olen itse todella tyytyväinen lopputulokseen, varsinkin siinä mielessä että menin paljolti intuition mukaan. Laitoin sarveen myös vähän piipunrassia sisälle, jotta se olisi hieman tukevampi, ja että sitä voisi hieman myös taivuttaa.

Vasemmalla yhtenäinen pala sekä irtopalat, oikealla täytetty ja tyhjä kokonainen sarvi

Pienten osien jälkeen (lukuunottamatta lopullisia yksityiskohtia kuten silmiä) siirryin vartalon valmistamiseen. Kuten prototyyppikin, tämä oli ehdottomasti pehmon helpoin osa ommella. Koska kehossa menee takana keskellä sauma, jätin siihen pienen reiän hännälle. 

Tyhjä, päätön ja raajaton vuohi

Pehmolelujen teko on vahvasti sellainen "trust the process"-tyyppinen projekti, sillä varsinkin ennen täyttöä pehmot voivat näyttää aika hassuilta. Päätin jo ennen pään aloittamista täyttää kehon ja ommella sorkat jalkoihin. Täyttäminen on yllättävän vaikea osa pehmojen tekoa, sillä täyttäminen vaikuttaa hyvinkin paljon lopulliseen tulokseen. 

Halusin pehmosta suhteellisen kiinteän pehmeän sijaan, sillä nämä pehmot ovat enemmän koristeita kuin leluja. Laitoin eniten täytettä jalkojen, vatsan ja takapuolen kohdalle, jotta pehmoon tulisi sopivan tukeva rakenne.

Vähän brutaalin näköinen tässä vaiheessa

Platinumin kädet olivat melko simppelit tehdä, prototyyppiin verrattuna lyhensin hieman kämmenen pituutta ja tein selkeämmät rajat "sormien" välille, jotta ne erottuisivat selkeämmin. Käsivarsissa on toisella puolella olkavarren yläosassa reikä, josta ompelin ne kiinni torsoon. Kädet kiinnitettyäni lisäsin käsivarsien ja torson välille lisää täytevanua, jotta kehosta erottuisi selkeämmin kaula ja olkapäät.

Käsivarsien sisällä on hieman piipunrassia. Jos käsivarsista haluaisi paremmin posetettava, jokin jykevämpi materiaali olisi ollut parempi. Piipunrassi toi kuitenkin hieman hyvää tukevuutta käsiin. 

Päätöntä menoa

Pään tekeminen tuotti itselleni suurimpia hankaluuksia, sillä se on rakenteeltaan monimutkaisin. Lisäksi pää on hyvin oleellinen osa pehmoa, sillä yleensä päähän ja kasvoihin kiinnittää ensimmäisenä huomiota. Sen suhteen oli siis suorastaan jonkinlaista suorituspainetta. 

Alkuperäinen prototyyppini tuntui aivan liian isolta, joten tein pienemmän prototyypin. Tein ensimmäisen version päästä tämän pienemmän prototyypin perusteella. Päässä oli omat reikänsä sarville, ja sen lisäksi tein pukinparran pienestä palasta tekoturkista.

Prototyypit sekä ensimmäinen versio päästä

Erityisesti takaraivo oli liian lyhyt, ja parta näytti turhan ohuelta

Pää oli kuitenkin naurettavan pienen näkönen tekemääni vartaloon verrattuna, ja sen kaula-aukko oli aivan liian pieni verrattuna kehon kaula-aukkoon. Päädyin siis tekemään kokonaan uuden pään, ja olen tyytyväinen, että päädyin tähän. Tein myös uuden parran, joka oli tällä kertaa umpinaiseksi ommeltu suorakulmio, eikä pelkkä pyöreä pala. Sarvet irrotin vanhasta päästä ja kiinnitin uuteen. 

Isompi pää ja paksumpi parta

Pään yksityiskohdat luonnostelin paperille ja testasin niiden kokoa päähän. Tein pehmolle kulmakarvat samasta karvakankaasta kuin hiukset, mutta nypin irtonaiset karvat pois, jotta ne olisivat hieman lyhyemmät. Silmäluomet muodostuvat kahdesta peilatusta puoliympyrästä, jotka on ommeltu umpinaisiksi. Nenä taas on tehty kahdesta samanlaisesta, symmetrisestä palasta, jonka olen myös ommellut umpinaiseksi. Kaksinkertaisesta nenästä tuli sopivan paksu, ja myös reunat olivat siistimmät ommeltuina.

Älä katso minua noilla suurilla silmilläsi

Silmiä tehdessäni leikkasin samalla Aikenin silmiin osat valmiiksi, sillä silmien kaavat olivat sellaiset, että siirryin isoimmasta palasta pienintä kohti, ja siten "hajotin" kaavan samalla. Silmien pohjana on paksua valkoista huopaa tekemään niistä tukevammat, ja ne ovat päällystetty puhtaanvalkoisella minkyllä. Kangaspalat ovat huopapaloja isommat niin, että niiden reunat taittuvat huovan alle. Siten reunat näyttävät siistimmiltä, ja tekevät silmiin tietynlaisen pyöreyden. 

Limenvihreä minky oli Platinumin silmiin hieman liian vaalea, ja koska hänellä on silmissä liukuväri tummanvihreästä vaaleampaan, päätin maalata iirikseen liukuvärin kangasmaalilla ja blendausharjalla. Sen kuivuttua ompelin iirikseen aluksi mustasta huovasta tehdyn, pitkulaisen pupillin. Tämän jälkeen ompelin iiriksen ja pupillin päälle valopilkun. Laitoin sen iiriksen alaosaan, sillä silmäluomi peittäisi hieman yläosaa. Tämän jälkeen ompelin iiriksen kiinni valkeaan silmäpohjaan.

Vihreä kangasmaali löytyi onneksi omasta varastostani!

Korvat on tehty vähän kuin venytetyn padan (padalla meinaan korttimaata ♤ tässä kontekstissa) muotoisista paloista. Tein pinkistä korvan sisäosaksi tarkoitetusta palasta hieman vihreää pienemmän, jotta käännettynä vihreä pala taittuisi hieman sen päälle ja toisi kolmiulotteisuutta. Tein ensimmäisen version korvista samaan aikaan kuin ensimmäisen version päästä, joten nämä korvat muistuttivat uudessa päässä enemmän lehmän korvia. Tein siis uudet, isommat korvat, sillä vuohilla on melko suuret korvat loppujen lopuksi. 

Korvan ensimmäinen versio alla ja uudempi versio yllä

Seuraavaksi oli vuorossa Platinumin korvakorut. Askartelukaupoissa on paljon erilaisia metallisia rinkuloita, ja varmasti esimerkiksi avaimenperien rinkulatkin olisivat sopineet pehmolle hyvin. Ajattelin metallin olevan kuitenkin turhan painava ja kylmän tuntuinen materiaali pehmoiselle otukselle.

Päätin tehdä pohjan piipunrassista sen keveyden ja helpon muotoilun vuoksi, ja päällystää se Eurokankaan metallinhohtoisella Party fun -kankaalla. Leikkasin piipunrassista sopivan pituiset pätkät, ja kankaasta sopivan kokoiset, suorakulmion muotoiset palat. Ompelin palat putkiloiden muotoisiksi, ja niiden kääntäminen oikein päin oli onneksi suhteellisen helppoa, koska kangas on trikoota. Sujautin piipunrassipätkät kangasputkiloiden sisälle, taivutin oikeaan muotoonsa, ja ompelin ne kiinni korviin. Lopputulos muistuttaa hieman folioilmapalloa, mutta mielestäni niistä tuli hauskan näköiset.

Päällystekangas, korvisten pohja sekä valmiit korvikset kiinni korvissa.

Seuraavaksi oli pään yksityiskohtien vuoro. En ollut hoksannut, että korvat tulevat pään sivusaumojen kohdalle, joten jouduin purkamaan niitä hieman, sujauttamaan korvat paikoilleen, ja ompelemaan ne kiinni. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ehkä laittaa piipunrassia tai vastaavaa korvien sisälle, jotta ne pysyisivät pystyssä paremmin. Ne pysyvät itsestäänkin jokseenkin hyvin onneksi pystyssä, ja mielestäni niiden hieman lerputtava look on aika herttainen. 

Korvien kiinnityksen jälkeen täytin pään ja ompelin nenän kiinni. Katsoin samalla, mihin kohtaan suu tulisi. Olin suunnitellut tekeväni suun kirjomalla, sillä se tuntui järkevimmältä ratkaisulta. Merkkasin oikeat kohdat aluksi nuppineuloilla ja sen jälkeen pistin ohuella liner-kynällä merkit kirjontaa varten. Oli ehkä hieman riskialtis ratkaisu, mutta onneksi sitä ei tarvinnut katua :D

Tämän jälkeen tyhjensin pään, ja kirjailin suun. Kirjailin suun aluksi suupielestä toiseen suupieleen, ja tämän jälkeen suun keskeltä nenän puoliväliin. Mielestäni suu onnistui hyvin ensimmäiseksi kirjailuyrityksekseni. Täydellinen se ei toki ole, mutta sitä tulee vaan harjoitella lisää jatkossa. 

Trust the process piti paikkaansa varsinkin pään kanssa, koska tyhjä pää näytti hieman hassulta, mutta yksityiskohtien jälkeen se alkoi näyttää heti enemmän siltä, miltä pitääkin

Kirjailun jälkeen täytin pään uudelleen, ja ompelin seuraavaksi silmät paikoilleen. Silmien jälkeen ompelin silmäluomet, joista jätin alareunan avonaiseksi, että ne olisivat tietyllä lailla silmäluomimaisemmat. Luomien jälkeen ompelin kulmakarvat paikoilleen. Pehmolle tuli vähän stoner-naama, mutta toisaalta reffikuvissa hahmolla on raskaat silmäluomet. 

Hän näyttää sellaiselta vuohelta joka sanoisi "Moikka murut"

Seuraavaksi kiinnitin pään vartaloon, ja se oli yllättävän turhauttava prosessi. Samalla lisäsin kaulaan hieman lisää vanua, jotta se oli tukevampi. Kiinnitin pään varmaankin kolminkertaisesti jotta se pysyisi paremmin. Jälki ei ollut ihan siisteintä kaikista kohdista, mutta onneksi hiukset peittäisivät kaulaa hieman :D 

Alkaa jo näyttää vuohelta

Tein seuraavaksi Platinumille silmälasit, ja tein ne samanlaisella tekniikalla kuin korvakorutkin. Muotoilin piipunrassista silmälasin muodon, ja leikkasin samanmuotoiset palat party fun -kankaasta. Jätin sen auki alapuolelta kääntämistä varten, koska alapuoli menisi osittain piiloon.

Olisin halunnut tehdä laseihin linssit sellaisesta läpinäkyvästä muovista, jota on esimerkiksi ita bag -laukkujen ikkunoissa. En kuitenkaan tiennyt, mistä sellaista saisi järkeviten. Jätin nämä pelkiksi kehyksiksi. Päätin ommella lasit kiinni pehmoon vasta hiusten teon jälkeen.

Nämä näyttävät vielä enemmän foliopallolta kuin korvakorut :D

Viimeisenä oli siis hiukset, ja jännitin niiden tekoa melkein yhtä paljon kuin pään tekoa. Luonnostelin takahiusten muodon kaavapaperille, ja leikkasin kaksi peilattua isohkoa palaa. Ompelin palat ensin yhteen, ja sitten kiinnitin ne pehmon päähän. Kampasin taakse keskijakauksen, että ne muistuttaisivat enemmän hiuksia. 

Platinumin vetäytyvä hiusraja

Etuhiukset tein yksinkertaisista kolmionmuotoisista paloista, jotka ompelin kartion muotoon. Sitten ompelin nämä hiuspalaset pehmon otsaan, yhden keskelle ja kaksi muuta palaa sen ympärille. Muotoilin otsahiukset sormin samannäköiseksi kuin hahmon mallikuvassa. 

Osa minusta olisi halunnut muotoilla hiukset oikein kunnolla hiuslakalla pysymään siististi, mutta 1. minulla ei ole hiustenkuivaajaa, 2. hiuksista saattaisi tulla ikävän kovan tuntuiset ja 3. en halunnut, että kankaaseen jäisi hiuslakkaa. Joten ne jäivät villeiksi kutreiksi, joita pitää sitten välillä vähän siistiä.

Emopoika

Hiusten jälkeen ompelin silmälasit kiinni pehmon kuonoon, ja ensimmäinen pehmo oli sitten valmis! Pehmo on korkeudeltaan noin 47 cm sarvien kera, ja 43 cm ilman sarvia. Pehmon levein kohta on noin 26 cm. Aloitin pehmon suurin piirtein 14.9. ja se valmistui 6.10. Pehmon tekemiseen meni siis vajaa kuukausi, mutta tähän sisältyi myös prototyyppien teko. 

Platinum-vuohi valmiina!

Pehmon yksityiskohtia

Valmistumista nopeutti se, että minulle tuli kuun vaihteessa flunssa, ja siten vietin pitkiä aikoja sängyssä leväten ja videoita katsellen :D Katsoin mm. monen tunnin videoesseitä, kaikki neljä Futurama-elokuvaa, W.I.T.C.H:in ensimmäisen tuotantokauden ja muuta mukavaa tätä pehmoa ommellessa. En ole kovin usein kipeänä, mutta sisarukseni tartutti minut. Autoin häntä muuttamisessa, koska puolikuntoisena hänen oli vaikea saada yksin kaikkea tehtyä.

Aiken (lammas) 

Seuraavaksi vuorossa oli oma fursonani Aiken. Aikeniin ei tullut sarvia tai asusteita, mutta Platinumiin verrattuna Aikenissa on enemmän kuviointia. Jossain määrin Aiken tuntui haastavammalta pehmolta tehdä, johtuen ehkä materiaaleista, hänen hiustyylistään sekä kaulamuhvistaan.

Aiken-lammas, toinen pehmo

Aikeniin päätin käyttää pääosin teddyplyysiä, sillä kyseinen kangas muistuttaa paljon lampaan villaa. Olen nähnyt sitä käytettävän lammaspehmoissa, mm. Sophie the Lamb -Squishmallowissa sekä My Sweet Piano -pehmoleluissa. Lisäksi olin jo pitkään katsellut kankaita.com -sivustolla olevaa teddyplyysiä, jossa oli värivaihtoehtoina villanvalkoinen ja ruusunpunainen. Ne näyttivät sävyiltään juuri sopivilta Aikeniin.

Nämä ovat 0,6 m ja 0,8 m rullat, mutta silti näin paksut

Teddyplyysi on kankaana sellainen, että itse suosittelen sitä pehmojen tekoon vain silloin, jos kyseessä on juuri villava eläin (kuten lammas tai alpakka) ja haluaa tekstuurista mahdollisimman sopivan. Kangas on nimittäin hyvin helposti purkautuvaa, ja lisäksi pintaan jää helposti jumiin kaikki mahdolliset liat ja pölyt. Minky oli ehdottomasti mukavampaa käsitellä, ja siitä ei myöskään tullut yhtä paljon irtokarvoja leikatessa kuin teddystä ja tekoturkiksesta. Minkyä en tosin suosittele ihan aloittelijoille sen hinnan ja saatavuuden vuoksi, mutta esimerkiksi fleece voisi olla hyvä aloittelijan materiaali.

Alun perin olin suunnitellut käyttäväni Aikeniin puhtaanvalkoista minkyä, mutta Platinumin sarviin ja sorkkiin käyttämäni luonnonvalkoinen oli sävyltään lähempänä valkeaa teddyplyysiä. Käytinkin siksi Aikeniin luonnonvalkoista, ja ratkaisu oli hyvä siitä, että siten puhtaanvalkoinen silmä erottuu päästä paremmin. Valkoista kangasta onneksi tarvitsee aina, joten en ostanut sitä aivan turhaan. 

Aikenin aloitin pienimmistä yksityiskohdista, sillä olinhan leikannut jo silmän osat Platinumia tehdessä. Silmät, häntä ja sorkat tein samalla lailla kuin Platinumiinkin, ainoastaan kankaiden värit olivat nyt erilaiset. Ensimmäinen poikkeama Platinumiin tuli vastaan Aikenin korvissa.

Korvien palat

Aikenilla on pitkät luppakorvat, joiden päät ovat valkoiset. Tein uudet korvakaavat, jotka olivat huomattavasti pidemmät, sekä piirsin kaavojen päähän korvanpäiden kuvion. Leikkasin kaavan kahteen osaan, ja leikkasin isommat osat pinkistä kankaasta, ja pienemmät valkoisesta. Seuraavaksi ompelin valkeat palat kiinni pinkkeihin, ja sitten ompelin kokonaiset korvapalat kiinni toisiinsa. Kuten Platinuminkin korvissa, tein korvien sisäosien paloista hieman pienemmät kolmiulotteisen vaikutelman luomiseksi. Aikenilla korvien sisäosa on tosin samanvärinen kuin ulko-osakin, toisin kuin Platinumilla. 

Valmiit korvat sekä niiden koko Platinumiin verrattuna

Yksityiskohdat valmiina

Aikenin vartalon paloja leikatessa tein samalla selässä näkyvän sydänkuvioinnin. Se oli suhteellisen helppoa kuvioinnin ollessa symmetrinen ja täysin keskellä selkää. Minun tuli vain leikata kummastakin kylkipalasta puolikas sydänkuviosta, ja ommella tilalle samanmuotoinen pala pinkistä kankaasta.

Sydänkuvio paloina ja kokonaisuutena

Teddyplyysin ompelu tuntui turhauttavalta sen paksuuden ja irtoavien karvapalojen vuoksi, joten päätin tehdä pehmolle pään valmiiksi ennen vartalon kokoamista. Jouduin miettimään pään kaavapaloja, pääosin keskipaloja, hieman uusiksi, koska Aikenille ei tullut sarville kuuluvia reikiä. Pää ei onneksi ollut vaikea, ja tällä kertaa muistin ommella korvat samalla, kun ompelin sivusaumoja! 

Vähän muumimainen :D

Aikenilla on kuonossa nenän ympärillä vaaleanpunaista liukuväriä, joten päätin toteuttaa tämän kangasmaaleilla samalla tapaa kuin Platinumin silmien iiriksissä. Löysin paikallisesta askartelukaupasta täydellisen sävyisen vaaleanpunaisen kangasmaalin, ja uskon sille olevan käyttöä muissakin pehmoissa! 

Maalin kuivuttua ompelin Aikenille nenän kiinni, ja merkitsin suun pistokohdat jälleen pienikärkisellä kynällä.

Nyt se on vähän koiramainen

Tyhjensin pään ja kirjailin suun, ja tällä kertaa se tuntui onnistuvan hieman paremmin. Mielestäni suusta tuli jotenkin extra suloinen. Johtunee ehkä tuosta vaaleanpunaisesta liukuväristä, se on mielestäni jotenkin symppis.

Mikäs noin hymyilyttää?

Täytin pään taas ja ompelin silmät kiinni samassa järjestyksessä kuin Platinumissakin. Mietin aluksi sitä, tekisinkö Aikenillekin silmäluomet vai en. En yleensä piirrä Aikenille hirveän raskaita silmäluomia, vaikka itselläni on sellaiset. Tulin lopulta siihen tulokseen, että silmäluomet saivat pehmosta söpömmän ja ilmeekkäämmän, joten Aiken sai myös silmäluomet. 

Hän näyttää väsyneeltä

Siirryin sitten takaisin vartalon ompeluun. Teddyplyysi oli jotenkin turhauttavan tuntuista ommella, mutta pehmosta tuli mielestäni ihanan pehmeä. Hänestä tuli hieman tuhdimpi kuin Platinumista, mutta toisaalta se sopii siinä mielessä, että lampaan villa on loppujen lopuksi aika paksua :D

Kiinnitin seuraavaksi vartaloon sorkat ja kädet. Teddyplyysi jaloissa ja minky sorkissa näyttää mielestäni oikein coolilta combolta. Laitoin myös Aikenin käsivarsiin hieman piipunrassia.

Chonk

Tuntuupas pää tänään kevyeltä

Seuraavana vuorossa oli pään ompelu kiinni vartaloon. Kuten Platinumissakin, lisäsin kaulaan hieman lisää täytevanua, jotta kaulasta tulisi tukevampi. Tällä kertaa sain pään hieman siistimmin kiinni, mutta se oli aika laiha lohtu, kun koko kaula menisi kuitenkin piiloon :D

Miksi olet niin kaljun näköinen

Pään kiinnitettyäni tein Aikenille ns. kaulamuhvin, eli pinkin pörrön kaulan ympärille. Tein muhvin neljästä eri palasta, eteen hieman ohuemmat palat ja taakse paksummat. Laitoin saumat sivuille sillä logiikalla, että esimerkiksi hartioissa ja kyljissä menee myös saumat. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä muhvin kahdestakin palasta, jos olisin laittanut sauman taakse keskelle – meneehän selässäkin keskellä sauma. 

Laitoin kaulapaloihin myös vähän täytettä, sillä ilman täytettä se meni liian kaulanmyötäisesti, ja muistutti kaulahuivia. Laitoin täytettä muhviin melko vähän, niin että se tuntui pehmeältä, sillä pehmot ovat muuten täytetty melko kiinteiksi. Kun muhvi oli valmis, ompelin sen kiinni Aikenin kaulaan sekä ylä- että alareunasta. Muhvin sai onneksi mukavan siististi kiinnitettyä, ja mielestäni siitä tuli kivan näköinen!

Niskatyyny eiku siis kaulamuhvi

Alkaa olla tutun näköinen

Jäljelle jäi enää hiusten teko. Jännitin Aikenin hiuksia melko lailla enemmän kuin Platinumin, koska Aikenilla on lyhyemmät hiukset ja hyvin tietynlainen hiusten malli, ns. curtains eli keskijakaus, jossa hiukset roikkuvat naaman edessä verhojen tavoin.

Luonnostelin kaavapaperille hiusten muodon, niin että se oli edestä pidempi ja takaa lyhyempi. Leikkasin aluksi hiuksiin kaksi palaa, niin että ne yhteen ommeltuina muodostaisivat hiusten molemmat puolet. Hiukset tuntuivat kuitenkin turhan paksuilta sellaisena kokonaisuutena, joten leikkasin molemmat puolet erilleen toisistaan. En tiedä, auttoiko tämä loppujen lopuksi paljoa, mutta ainakin ompelu tuntui jotenkin helpommalta. Ompelin hiukset keskelle Aikenin päälakea. 

Aika punkkari

Kun hiukset olivat kiinnitetty, laitoin niihin vielä muutaman piston hiusrajan lähelle, tarkemmin Aikenin ns. animehiustuuletusaukkoihin. En tiedä miksi niitä kuuluisi kutsua! Mutta tein nämä pistot siksi, että tukka menisi enemmän oikeaan muotoonsa. Ennen muotoilua se näytti nimittäin tältä: 

Hän haluaisi puhua esimiehellesi

Pistojen jälkeen muotoilin hiuksia vielä, leikkasin joitain kohtia lyhyemmiksi, ja asettelin hiukset silmien eteen, kuten Aikenilla yleensä onkin. Hiusten jälkeen Aikenkin oli valmis! Aiken-pehmo on korkeudeltaan noin 43 cm, ja se on leveimmästä kohdastaan 32 cm. Se on Platinumia hieman leveämpi paljolti paksumman kankaan vuoksi. Aloitin Aikenin tekemisen 7.10. ja sain sen valmiiksi 31.10.

Olin kuitenkin tuona aikana myös viikon reissussa, eli Aikeniin meni oikeasti vähemmän aikaa kuin Platinumiin. Tämä johtunee siitä, että Aikenille ei enää tarvinnut tehdä protoja, ja lisäksi tällä kertaa osasin tehdä ensimmäisellä kerralla oikeankokoisen pään.

Aiken-pehmo valmiina!

Pehmon yksityiskohtia

Valmista tuli! 

Tämä projekti oli hyvin aikaavievä, mutta se oli myös hyvin hauska. Pidän kovasti käsinompelusta, sillä ompelukoneeseen verrattuna se on mukavan hiljaista, rauhallista ja hidastempoista. Käsinommellessa pystyy helposti katsomaan esimerkiksi elokuvia ja sarjoja, kun taas ompelukone vaatii aika tarkkaa silmälläpitoa.

Vaikeinta projektissa on ollut pitää se salassa ja yllätyksenä. Tätä kirjoittaessani en ole vielä antanut lahjaa, mutta tämän postattuani julkisesti olen sen jo tehnyt. Jännittää!

Muisk

Haluan ehdottomasti tehdä lisääkin pehmoleluja! Minulla on jo muutama idea mielessä, mutta en paljasta niistä sen enempää vielä... 

Kiitoksia kovasti, jos jaksoit lukea tänne loppuun asti! Tai vaikka olisit vain katsonut kuvia, kiitos silti ajastasi! Seuraavan kerran palailen blogiin Kotae Expon jälkeen kertomaan tunnelmia!

He vielä nuuhkaisevat sinua ennen kuin lähdet